Liikunta ja terveys. Erottamaton yhtälö. Ihmisen elimistö on erikoinen organismi. Tähän erikoisuuteen kuuluu se, että jos se ei liiku niin se rapistuu. Elimistömme adaptoituu kaikkeen mitä tapahtuu, myös liikkumattomuuteeen. Se toteaa, että enään ei tarvitse liikkua ja säätää elimistöä vähäisemmälle kulutukselle. Siksi muutumme heikommaksi jos emme liiku tarpeeksi. Energian säästössä ei sinänsä ole mitään huonoa. Se ei kuitenkaan edistetä terveyttä. Sillä elimemme ovat riippuvaisia liikunnasta toimiakseen optimaalisesti. Liian vähöinen liikunta aiheuttaa toimintahiriöitä elimissämme.
Järkevä liikunta parantaa elimistömme toimintaa ja näin autaa myös psoriaatikkoa. On kuitenkin huomioitava, että liikaa on liikaa. Liikunta on stressitila elimistölle. Ja kuten tiedämme, stressi on yksi huonoimmista asioista psorille. Liikunan tulisi olla haastava, muttei taltuttava. Siitä tuli kyetä palautumaan yhdessä tai kahdessa päivässä. Ehkä parasta olisi kyetä palautumaan seuraavan päivän mennessä. Näin ei aiheuttaisi elimistöllä liiallista stressitilaa, joka vain pahentaisi psoria.
Käytännön esimerkki liikunnan vaikutuksesta psoriin löytyy elimistön kyvystä hyödyntää ravinteita. Ravinteiden vajaus aiheuttaa kaikille ihmisille oireita. Psoriaatikolla on tyypillisiä ravintovajauksia, jotka ovat mm. omega-rasvahappojen ja B-vitamiinien vajaus. Stressaamalla elimstöämme liikaa kulutamme liikaa ravinteita, emmekä kykene korvaamaan puutetta syömästämme ruoasta. Taas liikkumalla liian vähän höiritsemme elimistön kykyä hyödyntää syötyjä ravinteita. Ravinteet eivät imeydy tai ne eivät päädy sinne, missä niitä tarvitaan.
Tasapaino on kaiken salaisuus liikunnassakin.
